< Takaisin
Tiedepolitiikka 4/2010
Pääkirjoitus
Ahneus vai kohtuus?
Perinteiseen tapaan tämä lehden viimeinen numero koostuu jälleen
pääasiassa Edistyksen Päivien alustuksista kirjallisessa
muodossa. Tämän vuoden päivien teemana oli otsikon mukaisesti
ahneus vai kohtuus. Ahneutta ja kohtuutta koskevien kysymysten taustalla
vaikuttavat arvot ja niiden muutos yhteiskunnassa. Kysymys on siis luonteeltaan
sekä filosofinen että käytännöllinen. Ajankohtaisiin
teemoihin liittyen ahneus on nähty yhtenä syynä viimeaikaiselle
globaalille talouskriisille. Ahneus on myös liitetty monella tavalla
työmarkkinoiden ilmiöihin: Siitä puhutaan toisaalta suuryritysten
johdon palkkausperusteista keskusteltaessa ja toisaalta lakkoilevien ammattijärjestöjen
jäsenten toiminnan motiiveista puhuttaessa.
Ahneuden parina on usein näkemys kohtuuttomuudesta. Ahneus on selvästi
pahe ja kohtuus taas hyve eräänlaisena ahneuden vastakohtana.
Kristinuskon etiikassa ahneus ja kohtuuttomuus ovat mainittuina kuolemansyntien
listassa. Kysymys ahneudesta ja kohtuudesta on myös moraalifilosofinen
ja eettinen kysymys, jonka nähdään kuuluvan yksilön
vastuun piiriin ja se liitetään usein myös ihmiskäsitystä
koskeviin pohdintoihin. Moraalifilosofia on perinteisesti ollut osa vahvaa
suomalaisen filosofian perinnettä. Niminä voidaan luetella Edward
Westermarck, Georg Henrik von Wright, Ilkka Niiniluoto ja Timo
Airaksinen. On mielenkiintoista ainakin kysymyksen tasolla pohtia
tämän filosofisen perinteen ja Suomen korruptoitumattoman yhteiskuntamaineen
välistä yhteyttä.
Ahneuden ja kohtuuttomuuden kysymyksiä on myös suhteutettu politiikkaan.
Olavi Borg on esimerkiksi yhdistänyt virka- ja valtapaikkojen
haalimisen ja niistä kiinni pitämisen ahneuteen. Uusin ahneuden
ilmenemisen muoto politiikan kentällä liittyy taloudelliseen
ahneuteen, joka on johtanut poliittisen rahoituksen sääntelemättömään
ja läpinäkymättömään kehitykseen.
Filosofiassa niin Aristoteles kuin Konfutsekin ovat
käsitelleet kohtuutta hyveenä. Aristoteles pohti aikansa kreikkalaisten
kaupunkivaltioiden menestystekijöitä ja laati tähän
liittyen 158 kaupunkivaltiota koskevan typologian, jonka avulla hän
pyrki selvittämään rappion syitä kaupunkivaltioissa.
Typologia perustui kahteen ulottuvuuteen, joista toinen oli vallan jakautumisen
luokittelu kolmeen luokkaan ja toinen oli hallinnon viimekätinen
tavoite luokiteltuna oman edun tavoitteluun ja yhteisön edun tavoitteluun.
Oman edun tavoitteluhan voidaan liittää puolestaan ahneuteen.
Aristoteleen typologiassa demokratia oli tehokkain oman edun tavoittelun
muoto ja politeia puolestaan oli kaupunkivaltio, jossa valta oli jakautunut
monille ja toiminnan tavoitteena oli yhteisön etu.
Ihmiskäsitys on siis niin poliittisen vallan käytön kuin
myös taloudellisen toiminnan keskeisiä lähtökohtia.
Klassisessa poliittisessa taloustieteessä ihmistä kuvataan englanninkielisellä
ilmauksella economic man, taloudellinen ihminen. Tätä ihmiskäsitystä
voidaan luonnehtia egoistiseksi eli oman edun tavoitteluun perustuvaksi.
Politiikan teoriassa Machiavelli on ehkä tunnetuin ja varhaisin
tämän ihmiskäsityksen edustaja. Egoismin vastakohtana kristillisessä
perinteessä puhutaan usein altruismista, epäitsekkäästä
toiminnasta, joka pohjaa lähimmäisen rakkauteen, ei oman edun
tavoitteluun ja siihen liittyvään ahneuteen.
Suomalaiseen keskusteluun oikeudenmukaisuus nousi uudenlaisessa muodossa
Suomen Akatemian aikanaan rahoittaman Demokratian ja tasa-arvon tutkimuksen
teoreettisessa viitekehyksessä, joka perustui John Rawlsin teoriaan
oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuus kytketään usein kohtuullisuuteen
yhteiskunnan toiminnan perustana. Modernimmassa keskustelussa kohtuullisuus
nähdään mahdollisena hyveenä ja kriteerinä myös
yritystoiminnan eettisyyttä arvioitaessa, jolloin siihen voisi liittyä
myös uudenlainen ajatus kilpailun kriteereistä eettisesti korkealaatuisessa
liiketoiminnassa.
* * *
Edistyksen Päivien ensimmäisenä alustajana professori Ville
Päivänsalo nostaa keskiöön juuri John Rawlsin
teorian oikeudenmukaisuudesta. Hän arvioi artikkelissaan Rawlsin
teorian eroperiaatteen merkitystä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden
kannalta. Hän nostaa esiin käytännön esimerkkeihin
pohjautuen kysymyksen jyrkkien kannustinrakenteiden problematiikasta,
jossa tarkastelun ytimessä on mahdollisuus parantaa vähäosaisten
asemaa yhteiskunnassa. Toisen filosofisen pohdinnan kysymykseen kohtuudesta
esittää Jani Pulkki, joka artikkelissaan pohtii voitonhimoa
ahneuden muotona. Hän luo yksityiskohtaisen kuvan voitonhimon historiallisen
oikeutuksen kehityksestä omassa artikkelissaan.
Oikeustieteessä kohtuullistamisperiaatteet ovat keskeisessä
asemassa niin lainsäädännössä kuin normien tulkinnassakin.
Kohtuullistaminen ilmenee rangaistusmenettelyjä ja vahingonkorvauksia
koskevien ratkaisujen yhteydessä samoin kuin sopimuskiistoja ratkottaessa.
Professori Elina Pirjatanniemi ottaa kohtuuden juridisena kysymyksenä
esiin viime aikoina paljon keskustelua herättäneessä mummojen
karkotuspäätöskiistassa. Hän erittelee artikkelissaan
juridiselta kannalta maahanmuuttoon liittyvää kohtuuden arviointia.
Emeritaprofessori Ullamaija Kivikuru puolestaan nostaa omassa
artikkelissaan pohdinnan kohteeksi ahneuden median toiminnan kannalta
arvioituna. Median ahneuteen puuttui myös Eero Heinäluoma
poliitikkojen paneelissa, arvellen rahan yhä enemmän ohjaavan
median valintoja juttuja tehtäessä.
Mielenkiintoisen puheenvuoron kohtuullisesta elämästä tuo
esiin yliopettaja Kaija Huhtanen, joka analysoi omakohtaisia
kokemuksiaan vuorotteluvapaalle siirtymiseen liittyen. Hänen tarkastelussaan
huomion kohteeksi nousee työelämän yhä kiivaampi hektisyys
ja siitä seuraava yksilön uupuminen ja sokeutuminen omien valinnan
mahdollisuuksiensa suhteen. Näin joulun aikaan varsinkin sopii miettiä
ahneuden ja kohtuuden kysymyksiä niin joulupukille kohdistetuissa
kirjeissä kuin rauhan ja levon tarpeellisuudesta käsin.
* * *
Lopuksi haluan toivottaa kaikille lehden lukijoille ja muille yhteistyökumppaneillemme
Rauhallista ja rentouttavaa Joulunaikaa sekä kohtuullista menestystä
tulevana vuonna 2011.
Tampereella 17.12.2010
Kari Kuoppala