< Takaisin
Tiedepolitiikka 2/99
Pääkirjoitus
Burn-out Alley ja Silicon Valley
Rauhoittuminen ja kiireen katkaiseminen ovat tärkeitä asioita tänä "tiedon aikakautena", jossa informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehittyminen ja verkostomaisten työtapojen leviäminen ovat kiihdyttäneet elämän rytmiä ja monen kohdalla paradoksaalisesti vähentäneet informaation sulatteluun, mietiskelyyn ja latautumiseen jäävää aikaa.
Australialaisen tutkija Tom Foresterin mukaan tietoyhteiskuntakehitys on tuonut mukanaan aivan uudenlaisen ihmistyypin, joka ikäänkuin sisäänrakennetusti ja kyseenalaistamatta pyrkii maksimoimaan informaation vastaanottamista, muokkaamista ja välittämistä. Tämän ihmistyypin variantteja ovat kännykkäholistit, sähköpostiaddiktit ja faxmaanikot. Suomessa listaan voisi perustellusti lisätä internet-imppaajat. Juuri informaatio- ja kommunikaatioteknologian suhteen olemme nopeasti edenneet tilanteeseen, jossa ihmisen teknologiasuhde on muuttumassa instrumentaalisesta proteettiseksi. "Näinhän se juuri on, nyt ymmärrän mistä on kysymys!" huudahti naispuolinen kuulijani viitattuani tähän ajatukseen eräässä esitelmätilaisuudessa. "Kun mieheni istuutuu illalla kotonamme sohvalle vaikuttaa usein kuin kannettava tietokone olisi kasvanut kiinni hänen polveensa."
Samalla kuitenkin informaatio- ja kommunikaatioteknologian evoluution ja elämänhallintataitojemme kehityksen välinen kuilu on kasvanut. Olemme vielä hämillämme teknologian meille tarjoaman uuden vallan, voiman ja viestintätehon uusien ja äkisti ilmaantuneiden tietotyömuskeliemme suhteen. Kirjassaan Rajaton maailma Harvardin yliopiston kansantaloustieteen professori Robert Reich esittää uhkakuvan, jonka mukaan myös kansainvälisissä tietotyön asiantuntijakeskittymissä viestinnän runsaus saattaa vaarantaa koko alueen kehittymisen ja olemassaolon. Viimeisimmän informaation perässä juokseminen saattaa kuluttaa tietotyön sankareiden eli symbolianalyytikoiden energian ja estää heidän keskittymisensä pitkäjänteiseen innovatiiviseen toimintaan. Silicon Valley voi ollakin pian Burn-out Alley. Tom Forester on puhunut vastaavasti verkottumisen ihanteen yliampuvasta yliarvostuksesta (hyperconnectedness) ajallemme tunnusomaisena piirteenä. Suomessa Työterveyslaitoksen pääjohtaja Jorma Rantanen on jopa peräänkuuluttanut aivojensuojeluohjelmaa informaatiotulvaa vastaan (HS 22.3.1999).
Kommunikaation ja viestinnän pohtiminen sekä tietotalouden keskeisinä elementteinä että ihmisenä olemisen olennaisina ulottuvuuksina on erityisen haasteellista tarkasteltaessa suomalaista yhteiskuntaa. Tässäkin asiassa kulttuurinen muutoksemme Bertolt Brechtin kuvaamasta kahdella kotimaisella vaikenevasta kansakunnasta kännykkä- ja internetliittymätiheydeltään johtavaksi tietoyhteiskuntalaboratorioksi on ollut huima. Muutosta voi ja on syytä reflektoida sekä mikro- että makrotasolla, niin arjessamme ja käytänteissämme kuin instituutioissamme ja organisaatioissamme. Mieleeni nousee tässä yksi esimerkki henkilöstä, jossa brechtiläinen suomalaisuus ja kännykkäsuomalaisuus kohtasivat paradoksaalisella tavalla. Tämä esimerkkihenkilö on oman alansa huippuosaamista edustava asiantuntija, johon tutustuin ollessani hänen kanssaan samoissa kokouksissa. Minä ja muut kokouksiin osallistujat olemme oppineet tuntemaan tämän henkilön hyvin vähäsanaisena ja lähes autistisena persoonallisuutena, joka ei esimerkiksi - sitä vähääkään - puhuessaan katso koskaan partneriaan silmiin. Tämä ominaisuus on hyväksytty osaksi hänen persoonaansa. Eräässä kokouksessa kuitenkin hänen kännykkänsä soi, hän reagoi siihen välittömästi, hänen silmiinsä syttyy aikaisemmin meille muille tuntematon keskustelun kiihko ja hänen puherekisterinsä muuttuu minimalistisesta rönsyileväksi. Hän unohtaa ympäröivän kokoustilanteen ja toimittaa asiansa kuuluvalla äänellä, lähes hurmioituneena. Lopetettuaan puhelunsa hän vaipuu takaisin introverttiin ja minimalistiseen koodiin. Kokous voi jatkua, vaikkei esimerkkihenkilömme huomaa sen koskaan keskeytyneenkään.
Laiskuus on monien luovuustutkijoiden mukaan aidon luovuuden välttämätön rakennusaine. Mihaly Csikszentmihalyin kirjassa Creativity kertoo tunnettu fyysikko Freeman Dyson laiskuuden merkityksestä: "Mielestäni on hyvin tärkeää olla laiska. Ihmiset jotka ovat koko ajan kiireisiä eivät tavallisesti ole luovia. Siksi minua ei hävetä olla laiska." Laiskuus mahdollistaa tietoperustaisiin innovaatioprosesseihin välttämättä kuuluvan hautumis- tai itämisvaiheen (inkubaatio), jonka aikana tutkijat uskovat tapahtuvan myös jonkinlaista informaation prosessointia - myös unessa ja lomalla! Joten olkaamme luovia ja tehokkaita, lähtekäämme laiskalle lomalle! Itse aion ainakin elää hetken ajan ilman deadlineja, kännykkäholismia tai internet-imppausta. Sähköpostit täytynee kuitenkin silloin tällöin tarkistaa.
Helsingissä 21. päivänä kesäkuuta 1999
Jussi T. Koski