Edistyksellinen
tiedeliitto ry

PL 344
(Eerikinkatu 28, 5.krs)
00101 HELSINKI

Puh. 040 728 3893
Fax 09-7512 0211

E-mail:
toimisto@tiedeliitto.net

tiedepolitiikka@tiedeliitto.net

 

 

 

< Takaisin

 

 

Tiedepolitiikka 2/2018

Pääkirjoitus

Yliopistojen rahoitus ja vaikuttavuus

Yksi yliopistojen vaikuttavuuteen liittyvä aihepiiri ovat opiskelijavalinnat,
ovathan valmistuvat opiskelijat ehkä yhteiskunnan kannalta arvioituna se kaikkein tärkein yliopistojen tuotoksista. Viimeaikaisessa poliittisessa keskustelussa huomiota on korostuneesti kiinnitetty yliopistojen merkitykseen taloudellisten innovaatioiden tuottamisessa ja kehittämisessä, vaikka sitä ei edes oikeastaan tulisi pitää yliopistojen
tehtävänä. Opiskelijavalinnoissa ikuisuuskysymykseksi on muodostunut
suomalaisten opiskelijoiden kansainvälisesti vertaillen korkea valmistumisikä. Ongelman taustalla on ollut korkeakoulutuspaikkojen
pitkään vallinnut määrällinen epäsuhta verrattuna valmistuvien ylioppilaiden määrään. Ilmiöstä on virallisestikin yhdessä vaiheessa käytetty koomiselta kuulostavaa ilmausta ylioppilassuma. Opiskelijavalinta
kuuluu yliopistojen autonomian piiriin, mutta tästä huolimatta opetusja
kulttuuriministeriö pyrkii budjettiohjausta käyttäen raamittamaan
opiskelijavalintaprosessia varsin tiukasti ja yliopistojen autonomia saa
tälläkin alueella näennäisen olemuksen. Ministeriön ohjauksen viimeisin
keskeinen painotus on ylioppilastutkinnon painoarvon lisääminen
opiskelijavalinnoissa ja pääsykokeiden merkityksen vastaava vähentäminen.

Ville Mankki kollegoineen vertailee suunniteltua todistusvalintaan
perustuvaa valintamallia tällä hetkellä käytössä olevaan soveltuvuuskokeeseen perustuvaan malliin aineenopettajakoulutuksen opiskelijavalinnoissa. Erityisesti he pyrkivät arvioimaan valintamallien ennustearvoa niin opintomenestyksen kuin opintoihin kuluvan ajankin suhteen. Analyysin tuloksena on, että käyttöön otettavan valintamallin tutkimukseen pohjautuvaan arviointiin tulisi panostaa nykyistä enemmän.
Suunniteltu ylioppilastutkinnon pisteytysmalli kun ei ennusta lainkaan
opintoihin kuluvaa opiskeluaikaa. Lisäksi eniten pisteitä tuottavat aineet
eivät ole parhaiten opintomenestystä ennustavia. Suunniteltu uudistus
näyttääkin olevan aikamme politiikan teon linjan mukaista. Mittaviakin
uudistuksia pyritään runnomaan läpi erittäin kiireisellä aikataululla
ilman, että kellään päätöksentekoon osallisella on olemassa mitään
tarkkaa tietoa aiotun uudistuksen todellisista vaikutuksista. Lienee tarpeetonta mainita vastaavaa sosiaali- ja terveyspolitiikan alueella toteutettavaa suurta uudistusta edes nimeltä, vaikka se on mittasuhteiltaan aivan eri luokan kokonaisuus ilman että päättäjillä senkään osalta on riittävää tietoa sen vaikutuksista.


* * *

Lehden teema, yliopistojen rahoitus ja vaikuttavuus, näkyy artikkeleissa,
jotka pohjaavat Edistyksellisen tiedeliiton järjestämässä iltapäiväseminaarissa ”Rahoitusmalli nyt!” pidettyihin puheenvuoroihin. Seminaarinensimmäisenä kutsuttuna puhujana oli akateemikko Ilkka Niiniluoto, joka otsikkoaan seuraten pohtii mahdollisuuksia kannustaa yliopistojen vaikuttavuutta. Hän pitää nykyistä rahoitusmallia riittävän monimutkaisena ilman, että yliopistojen vaikuttavuutta varten malliin lisättäisiin uusia rahoituksen indikaattoreita. Niiniluodon näkökulman ymmärtää hyvin, kun lähtökohdaksi otetaan hänen tapansa määritellä yliopistojen vaikuttavuus sivistyksenä, maailmankuvana, hyvinvointina, elämänlaatuna, elintasona, työllistymisenä, osaamisena ja kilpailukykynä. Kaikki luetellut tekijät ovat kiistämättä yliopiston vaikutuspiiriin kuuluvia
asioita, mutta useimmat pitkän ajan kuluessa ilmeneviä ja mitattavina
mahdottomia.

Iltapäiväseminaarin toisena puhujana esiintynyt UNIFIn toiminnanjohtaja,
Leena Wahlfors lähestyy yliopistojen vaikuttavuuden ja rahoitusmallien
suhdetta Georg Simmelin seurustelun käsitettä soveltamalla. Näkökulma tuo esiin sen, että rahoitusmallin määrittämisessä ei ole pelkästään tärkeää se, mitä mitataan ja millä indikaattoreilla. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota siihen, mitä ei oteta seurustelun piiriin. Wahlfors tuo esiin myös sen, kenelle tai mille tahoille yhteiskunnassa yliopiston vaikuttavuuden ajatellaan kohdentuvan. Niiniluodon tapaan hänkin pohtii yliopiston vaikuttavuuden monimuotoisuutta ja sen ilmenemisen pitkiä aikasyklejä. Wahlfors tuo myös hienosti esityksensä lopussa esiin sen, että yliopistojen vaikuttavuus näkyy periaatteessa kaikilla yhteiskunnan politiikkalohkoilla, ei pelkästään tiedepolitiikassa.

Seminaarin kolmantena puhujana esiintyi tutkijatohtori Reetta Muhonen Tampereen yliopistosta. Paljon vaikuttavuuteen liittyvää tutkimusta viime vuosina tehnyt Muhonen pohti puheenvuorossaan vaikuttavuutta ilmiönä. Hän totesi, että vaikuttavuuden mittauksessa törmätään helposti siihen, että pohditaan, kuinka mitattaisiin ilmiötä, jota ei kuitenkaan tunneta ja josta ei ole olemassa yksiselitteistä ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Niiniluodon ja Wahlforsin tapaan myös Muhonen nosti esiin vaikuttavuuden mittaamisen ongelmat. Hän myös toi vertailevan katsauksen kautta esiin sen, että Suomessa tutkimuksen arviointi on kytketty suoraan rahoitukseen, kun taas eurooppalaisissa arvioinnin edelläkävijämaissa näin suoraviivaista kytkentää ei ole tehty. Muhonen korosti myös sitä, että vaikuttavan akateemisen työn tekemisen edellytyksenä ovat työtä tukevat työskentelyolosuhteet. Näin hän nosti esiin tutkijoiden lyhyiden pätkätyösuhteiden merkityksen vaikuttavaa tutkimustyötä heikentävänä tekijänä.

Rahoitusmallia pohtineissa puheenvuoroissa sivuttiin myös tutkimuksen
arvioinnissa keskeisen julkaisufoorumiluokituksen merkitystä vaikuttavuuden näkökulmasta. Luokitus kun ohjaa kiistatta julkaisemaan
tieteelliset tutkimustulokset pääasiallisesti lähinnä angloamerikkalaisen
kustannusteollisuuden julkaisusarjoissa englannin kielellä.
Tiedepolitiikkatiikka-lehden näkökulmasta pidän tätä asiaa erittäin keskeisenä, koska lehden tavoitteena on omilla sivuillaan turvata kotimaisilla kielillä julkaistaville erityisesti kansallista tiedepolitiikkaa käsitteleville, mutta myös muille julkaisukanavien puutteesta kärsiville hyville tieteellisille
teksteille yksi julkaisufoorumi. Tutkimuksen vaikuttavuuden monimuotisuuden yksi ulottuvuus on se, voidaanko kansalliseen päätöksentekoon tuoda tarvittavaa tutkimustietoa vaikuttavalla tavalla, mikäli julkaiseminen tapahtuu vain kansainvälisissä julkaisukanavissa. Sama koskee mielestäni myös kaupallistamista hakevien tutkimukseen pohjautuvien innovaatioiden levittämistä laajasti suomalaiseen tuotantoon.

* * *

Vaikuttavuuskeskustelun näkökulmasta Tuija Koivusen artikkeli tarjoaa
esimerkin tieteellisestä tekstistä, jonka yhteiskunnallisen vaikuttavuuden
arvioiminen on haasteellinen tehtävä. Hän tarkastelee ihmisen, ennen kaikkea itsensä, ruumiillista tietämistä joogan harjoittamista esimerkkinä
käyttäen. Mittarit vaikuttavuudesta tuntuvat tällaisen tekstin kyseessä ollen täysin irrelevanteilta. Toki joogan harrastajien määrään voidaan suhteuttaa tekstin kysyntää empiiriseen kohteeseen liittyen. Olennaisempaa kuitenkin on, että teksti avaa näkökulman erilaiseen näkemykseen kokemusperäisestä tiedosta, jolla on merkitystä paitsi henkilölle itselleen, myös tietämisen käsitteelle ja sen ymmärtämiselle
länsimaisesta näkökulmasta eroavalla, itämaiselle filosofialle ominaisella
tavalla.

* * *

Helsingin yliopistossa väitellyt Maria Pietilä tarkasteli väitöskirjassaan suomalaisten yliopistojen toimintaa kahden viimeaikaisen yliopistojen muutosprosessin, tutkimuksen profiloinnin ja tenure track – järjestelmän
eli professorien vakinaistamispolkujen, antaman kuvan perusteella. Myös näissä prosesseissa yliopistojen vaikuttavuus on yhtenä näkökulmana. Molemmat prosessit ovat kansainvälisiä politiikkatrendejä, joihin yliopistot voivat autonomiansa sisällä antaa omat vahvatkin lisämausteensa. Oman mausteensa yliopiston vaikuttavuuteen tuo puheenvuorollaan historiantutkimuksesta ja – tutkijoista myös Hannu Huvinen. Lehden loput sivut sisältävät Osmo Tammisalon laajahkon ja kriittisen kirja-arvion teoksesta Sukupuolikysymys. Arviossa pohditaan sukupuolen rakentumista toisaalta evoluution toisaalta valtadiskurssien pohjalta. Julkaisemme myös Petri Juutin, Tapio Katkon ja Pekka Kaupin Porin SuomiAreenan keskustelun ”Hätä yliopistoista” pohjaksi laatimat teesit.

* * *


Antoisia lukuhetkiä lämpimiin tai sateisiin kesäpäiviin toivottaen
Kangasalla 18.7.2018


Kari Kuoppala

 

 

 



 

 

 

 

 

 


 





 

Takaisin ylös