Edistyksellinen
tiedeliitto ry

PL 344
(Eerikinkatu 28, 5.krs)
00101 HELSINKI

Puh. 040 728 3893
Fax 09-7512 0211

E-mail:
toimisto@tiedeliitto.net

tiedepolitiikka@tiedeliitto.net

 

< Takaisin

 

Tiedepolitiikka 1/2017

Pääkirjoitus

Hallintoa ja suomalaisen tieteen historiaa

 

Viime vuonna Tiedepolitiikan jokainen numero oli jo etukäteen sidottu tiettyyn teemaan, mikä oli varsin poikkeuksellinen tilanne. Tämä ensimmäinen numero puolestaan jakautuu kahteen pääalueeseen. Niistä ensimmäistä yhdistävät julkiseen hallintoon liittyvät aiheet, jotka molemmat kytkeytyvät myös ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin vaalien näkökulmasta. Kunnallisvaalit ovat takanapäin, mutta uudet valtuustot ovat vasta aloittamassa työtään uudessa tilanteessa kuntien tehtävien muuttuessa melkoisesti tulevan valtuustokauden aikana. Tulossa ovat myös maassamme ensimmäistä kertaa toteutettavat maakuntavaalit, jotka ovat kuntien tehtävien muutokseen vaikuttamassa erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta. Toinen osa lehdestä painottuu suomalaisen humanismin juuriin. Jälkimmäiselle alueelle sijoittuu myös Osmo Lampisen katsaus omaan päätoimittajakauteensa 90-luvulla.

Jari Autioniemi pohtii artikkelissaan hyvää hallintoa ja yleisen edun merkitystä hyvän hallinnon perustekijänä. Demokratian perimmäisenä tavoitteenahan pidetään juuri yleisen edun toteuttamista, mikä on keskeinen arvo julkisen toiminnan oikeuttamisessa. Yleinen etu on kuitenkin viime vuosikymmenten hallinnon uudistamisessa jäänyt taka-alalle. Yhtenä syynä tähän voidaan pitää sitä, että julkishallintoa on pyritty yhä voimakkaammin uudistamaan yksityisen sektorin käytännöillä. Nämä puolestaan painottavat taloudellisia näkökohtia eikä niiden kautta ensisijaisesti pohdita yleistä etua ja sen sisältöä suunniteltavien uudistusten vaikutuskohteena.

Tätä keskustelua ilmentää hyvin meneillään oleva sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudistus eli sote. Uudistuksen nimessä palvelut ovat järjestyksessä sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut. Kuitenkin uudistusta on koko ajan viety eteenpäin toisessa marssijärjestyksessä terveyspalvelut edellä. Terveyspalvelujen toteutuksessa puolestaan erityisesti viime aikoina keskustelu on pyörinyt palvelujen valinnanvapauden ympärillä, jossa nimenomaan taloudelliset intressit ovat nousseet keskeiseksi kysymykseksi. Antaako uudistus paremmat kilpailumahdollisuudet suurille monesti monikansallisille terveyspalveluorganisaatioille verrattuna paikallisiin pieniin palveluntuottajiin? Keskusteluun on lisäväriä tuonut muutamien näkyvien poliitikkojen siirtyminen suurten terveyspalveluorganisaatioiden johtotehtäviin uudistuksen edetessä valinnanvapautta lisäävään suuntaan. Keskustelussa on huomattavasti vähemmälle huomiolle jäänyt yleisen edun kannalta keskeinen kysymys palveluiden tasapuolisesta saatavuudesta sekä sosiaalipalvelujen asema kokonaisuudistuksessa.

Erityisesti kunnallisvaalien kannalta mielenkiintoinen teema nousee esiin Tuomas Kokon, Pasi Sajasalon, Tuomo Takalan ja Tommi Auvisen artikkelissa, jossa pohditaan kuntajohtamisen jännitteitä viranhaltijoiden ja poliitikkojen välillä. Tutkimuksissa on jo aiemmin nostettu esiin johtavien kunnallisten viranhaltijoiden kaksoisjohtajuus, jolla viitataan siihen, että johtavasta asemastaan huolimatta johtavilla virkamiehillä ei ole usein viimekädessä valtaa päättää johtamansa toimialueen asioista, koska kunnallisen demokratian mukaisesti ylin päätösvalta kuuluu poliittisille luottamuselimille. Kaksoisjohtajuus ilmenee käytännössä siten, että johtavat kuntien virkamiehet kokevat johtajuutensa heikommaksi kuin vastaavassa asemassa yksityisellä sektorilla työskentelevät esimiehet. Kuntien johtavat virkamiehet joutuvat usein toteuttamaan kunnassaan poliittisia päätöksiä, jotka poikkeavat heidän omista käsityksistään parhaasta mahdollisesta ratkaisusta. Monissa kunnissa käyttöön otettu pormestarimalli, jossa kunnan ylin johtajakin valitaan poliitikkojen keskuudesta, tuo oman lisänsä kuntien jännitteiseen johtamistilanteeseen.

Vuoden alussa Tiedeliitto oli mukana järjestämässä Tieteiden talolla yhdessä ajatuspaja e2:n kanssa G. H. von Wright 100 vuotta Humanismin poliittinen voima -seminaaria, jossa kohteena oli humanismin voima ja merkitys von Wrightin aikana ja tänä päivänä. Seminaariin käytännön organisoinnissa vahvasti mukana ollut Risto Volanen piti päivillä alustuksen, jossa hän käsitteli von Wrightin ajattelun kehitystä, sen merkitystä oman ajattelunsa ja uransa sekä siihen kytkeytyvän keskustalaisen nuorisoliikkeen näkökulmasta. Volasen tarkastelu on mielenkiintoinen aikalaiskudelma, jossa vahvana perusjuonteena kulkee von Wrightin ajattelu.

Toisena suomalaisen humanistis-yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen edustajana tässä numerossa nousee esiin Edvard Westermarck. Osmo Tammisalo on perusteellisesti kaivanut Westermarckin tuotantoa lähtökohtanaan sen selvittäminen, miten tämä suomalaisen sosiologian isä suhtautui rodunjalostukseen ja sosiobiologiaan. Biologian ja yhteiskuntatieteiden kytkeytyminen on jatkuvasti ristiriitaisia näkemyksiä herättävä tieteiden rajapinnan alue, joka suomalaisessa keskustelussa usein syystä tai toisesta kuuluu jonkinlaisiin tabuihin ja aihepiireihin, joita ei ilman tunteita voi käsitellä. Tammisalo toteaakin tekstissään, että lähes jokaisella opiskelijallakin on varma mielipide sosiobiologian negatiivisesta sisällöstä, mutta varsin harva todella tietää, mistä sosiobiologiassa perimmiltään on kysymys.

Osmo Lampisen katsaus omaan päätoimittajakauteensa on myös omalla tavallaan suomalaisen humanismin lähihistorian ja siitä käytävän keskustelun kuvaamista. Humanismin esiin nostaminen on tärkeää paitsi Tiedepolitiikka-lehden pitkän perinteen keskeisenä osana myös sen kohtaamien uhkien vuoksi. Lampisen katsauksessa nouseekin ansiokkaasti esiin se monimuotoisuus, joka leimaa Tiedepolitiikka-lehdenkin sivuilla humanismin nimissä käytyä keskustelua. Teemat kulkevat globalisaatiosta Euroopan kysymyksen kautta pahuuden alkuperään ja merkitykseen. Esiin nousee voimakkaasti myös kirjallisuus ja uskonto sekä hyvä tiede. Lampinen kaipaa huumoria osaksi tätä yhteiskunnallista keskusteluperinnettä. Siihen voin omankin päätoimittajakauteni osalta yhtyä, huumorin ei voi sanoa ainakaan liikaa kukkivan 2000-luvunkaan teksteissä. Toisena tällaisena kaipuun alueena itselläni on debatointi ja keskustelu lehdessä esiin nostetuista kysymyksistä.

Tieteellistä keskustelua tässä numerossa täydentävät Jouni Huhtanen ja Tapio Katko. Jouni Huhtasen kirja-arvio uudesta Immanuel Kantin Käytännöllisen järjen kritiikin suomennoksesta, jonka on saanut viime vuoden puolella valmiiksi Markus Nikkarla. Tapio Katko pohtii keskustelun merkitystä osana väitöstilaisuutta yliopistoissa. Katko näkee keskustelun tapana nostaa yliopistojen imagoa, jonka peruspilareita ovat avoin keskustelu ja tutkimustulosten kyseenalaistaminen ja niistä käytävä debatti.

Olemme alkuvuoden aikana uudistaneet Tiedepolitiikan ulkoasua. Toivomme, että lehti tuntuu uudistettuna vähintään yhtä mukavalta lukea kuin aikaisemin. Kuulisimme mielellämme lukijoiden kommentteja lehden uudesta ulkoasusta. Uudistuksen suunnitteluun olemme saaneet graafisen suunnittelun asiantuntemusta Kalleheikki Kannistolta (Rectoverso Graphic Design), mistä hänelle suuret kiitokset.

Tampereella 18.4.2017

Kari Kuoppala

 

 

 

 

 

 

 


 





 

Takaisin ylös